Huhtikuu!

En oikeasti ymmärrä minne aika menee? Huomenna saa komentaa ihmisiä juomaan kuravettä ja huijata niin paljon kun vaan ennättää. Huhtikuu! Ai niin, tiedetäänkö täällä mikä aprillipila on? Ei täällä kellojakaan ole siirretty kesä aikaan. Ehkä en sitten niin riehaannukkaan (kauhea suomalainen sana, vai keksinkö tämän?). Eivät ehkä täällä sitten ymmärrä aprillipilan päälle... Mutta onhan minulla Pekka jota huijata, täytyy keksiä jotain oikein hyvää jäynää...

Täällä on elämä on ollut arkista arkea. Olin tosin viikon varsin sisätiloissa kalpenemassa kun luulin olevani malarian kourissa, onneksi se olikin vain nielutulehdus. Antibiottikuuri ja lepo on tehnyt tehtävänsä ja olen taas back in bussines! Kaikenlaista sitä kyllä kipeänä ehtikin mietiskellä. Välillä olin sähköttä enkä tietystikkään ollut ladannut läppäriä niin että olisi aina edes päässyt disneyn maailmaan uppoutumaan. Kipeänä on muuten lupa olla hyvinkin lapsen kaltianen mielestäni, disneyn klassikot ovat ainoat jotka ilahduttavat kun on surkeana ja kipeänä. Kannattaa kokeilla! Verhojemme kuviot tuli kyllä kans opiskeltua moneen kertaan. Tiesitkö että verhoista löytyy mitä ihmeellisempiä kuvioita kun tarpeeksi kauan niitä tujottaa? Kyllä, olin siis toisin sanoen melkein hajoamassa neljän seinän sisälle:) Mutta nyt olen päässyt tuulettumaan, eilen jopa niin että onnistuin hieman polttamaan kuononi Kenya Open tournamentissa.

Tällaista täältä tällä erää, koitan saada aikaiseksi tiuhempaan tekstiä, vähän turhan pitkät välit tuppaa tuleen.
Kuulemisiin:)

Elämä täällä kaukana kotoa..

Voi että aikaa rientää! Apua. On mennyt aivan liian kauan edellis kerrasta. Yrityksiä on ollut monia tässä välissä mutta en ole saannut aikaseksi mitään järkevää tekstiä kulttuuri shokin ollessa pahimmillaan. Olen ahkerasti painellut delete nappia tästä syystä.

Täällä elämä menee jo omaa rataansa. En sanoisi että olen sopeutunut kulttuuriin (voiko tähän edes?) mutta sanoisin että elämä alkaa oleen jo helppoa. Tunteet kyllä vaihtelevat päivästä ja kokemuksista riippuen mutta pohjimmiltaan olen iloinen ollessani täällä. Laukkua en ole enään pakkailemassa ja pakoa kotiin en enään mieti:) Uskomattomista maisemista huolimatta on edelleen välillä koti ikävä aina silloin sun tällöin. Mikä nyt sinäänsä ehkä on luonnollista vieraalla maalla. Aurinkoa, palmuja ja täkäläisiä smootheja en vaihtaisi Suomeen nyt, mutta muuten sauna ja Suomen suvi välillä kyllä maistuisi. Karkit myös!!! Mutta nyt siellä on kylmä ja lunta enkä tahtoisi vaihtaa paikkaa missään nimessä:)

Täällä ollaan opittu ja nähty paljon. Tuntuu ainutlaatuiselta aika täällä ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja väliäkö sillä, elän tässä ja nyt. En vaihtaisi tätä kokemusta pois, sen tiedän. Täällä viikot menevät nopesti. Ma-ke ollaan katulapsi keskuksella ja to-pe yleensä vapaalla. La-su seurakuntatyössä. Laskeskelin kauhukseni että ollaan kohta oltu kaksi kuukautta pois kotoa, tai siis ai niin mehän ollaan kodittomia:) mutta siis kotimaista pois... Paluu sinne tapahtuu siis väistämättä jossain vaiheessa. Sitten ostan kyllä kaikkia karkkilajeja ja pistelen niitä reippaasti poskeen (täältä saa vaan jotain kovia pastelleja). Ihmiset eivät tiedä mitä menettävät kun eivät ole Suomen notkuvia karkki hyllyjä nähneet:) No mutta, se nyt näistä sokerin himoisista haaveista.

Oltiin pari viikkoa sitten safrilla ja voi että, olihan se unelmien täyttymys! Suosittelen++++++ En osaa sanoiksi pukea kaikkea näkemäämme, kuvia on facessa myös reissusta. Tässä ylä kuvassa pientä maistiaista sieltä myös:) Upeat maisemat ja upeat eläimet. Nähtiin niin paljon! Hienoin löytö oli kun bongasimme leijona lauman, ajoimme game drivilla ihan lauman vierelle. Voin kertoa että siinä kyllä sydän löi muutaman lisä lyönnin minuutissa.. Hengissä selvisimme koska leijonat oli kylläisen oloisia:) Kyllä niitä maisemia katsellessa mietti ettei tätä kaikkea voisi olla ilman Luojaa, oli välillä vain oltava hiljaa ja nautittava raikkaasta ilmasta ja kauniista maisemista...