Lähtökuopassa

Kohta lähdetään! Siis mitä, kohtako lähdetään? Pienessä vilkkaassa mielessä käy jos yhtä sun toista aatetta näin ylöspäin lähtökuopasta katsellessa. Matkan lähtöpäivä on jo lauantai ja se jos jokin tuntuu oudolta. Niin kauan olen odottanut tätä matkaa, vaivaiset 15-vuotta vain. Odotukset ovat korkealla ja silti halaumme lähteä nöyrinä, aivan kuten suomalaisena pitääkin. Mutta eihän tässä pienet tuuletukset nyt voi haitata, sillä kohta oikeasti lähdetään! Samalla tässä yrittää ymmärtää sen että kohta ollaan aivan erinlaisessa kulttuurissa ja ympäristössä.

Hermoja on kyllä jonkin verran koeteltu tässä viime aikoina lähtösterssin puskiessa otsalle. Mutta löysin oivan vasta lääkkeen: HIIHTÄMINEN! Lunta tuli kuin tulikin Suomeen aivan kuten olin pyytänytkin, Isä on vaan niin paras! Miten teraupeuttista voikaan olla tunti raikkaassa ilmassa, hiihdelleen pitkin Keuruun latuja? Aivan mahtavaa!

Mutta nyt on pakkailtu ja pyykätty viisi tuntia. Aina sitä tulee pakattua liikaa mukaan, niin myös varmaan tälläkin kertaa. Mutta minkäs teet. Saimme tiedon tänään että kotikin on löytynyt ja se jos jokin oli helpottavaa kuulla. Tiesinhän tietysti että se joka tapauksessa järjestyy, mutta olihan se kiva kuulla. Nyt on vielä vähän aikaa seurustella perheen kanssa ennen h-hetkeä. On aika rentoutua ja nauttia puhtaudesta, turvallisuudesta ja kaikesta sellaisesta joka on täällä niin itsestään selvää. Ensi kerralla kirjoittelenkin jo Kenyan maalta! Kuulemiin:)